Artikkelit

Entisen juntturan opit itseohjautuvuudesta

Itseohjautuvuus-sana joka on liitetty ketteriin start up-yrityksiin, niihin eivät perusta johtajista, säännöistä ja byrokratiasta. Virran mukana itseohjautuvuutta uskalletaan kokeilla vanhoilla toimialoilla sekä julkisella sektorilla.

Tämä uudistus sopii nopealiikkeisimmille juntturapomoille ja he huokaisevat helpotuksesta: Näennäisesti päätäntävaltaa ja tehtäviä voi jakaa holtittomasti organisaation eri osiin. Marttyyrimaisesti kädet puuskassa juntturapomo luopuu vallasta: Siinähän näette, miten helppoa tämä on.  Päättäkää itse. Moni juntturapomo voi ajatella, että nyt voi säästää ja pistää ”porukka tekemään pomojen hommat”. Oikeastihan näin se ei mene. Tuli kuitenkin kokeiltua. Jatkan pomona edelleen valitsemallani tiellä.

Otin ensimmäisiä, hyvin haparoivia ensiaskeleitani itseohjautuvuuteen 10 vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa silloisessa organisaatiossa uskalsimme käynnistää hankkeen, jossa mietittiin työnjakoa ja tekemisen mallia ihan uusiksi. Mukana oli pieni, aluksi ohjatusti innostettu joukko aloittamassa uudelleenjakoa. Homma lähti liikkeelle tosi kankeasti, oikeastaan aika epäuskoisin tuntemuksin. Oletko ihan tosissasi kysyessäsi, miten tämä kannattaisi tehdä? Onko tämä vain tosiaankin se jo aiemmin mainittu juoni, jossa vastuuta ja työtä siirretään pomoilta tekijöille? Asiat varmasti sitten kuitenkin päätetään jossain muualla.

Innostuksissani erehdyin tekemään muutoksen käynnistämisen perusvirheen: Edellytin muita muuttumaan, mutta en tehnyt mitään oman työn tekemisen muutoksen edistämiseksi. Minähän itse olin pomo, omalla persoonallani ollut useimmiten päättämässä asioista ja tekemisestä. En pystynyt yön yli muuttumaan uskottavasti roolistani ”johtajana” joksikin muuksi. Edellytin sitä kuitenkin näiltä muilta innostetuilta, osin pakotetuilta joukon jäseniltä. Muuttumaan, vaikka en itse ollut sisäistänyt millään tasolla oman muutokseni tarpeellisuutta. Johtajan muutoshalukkuutta voi myös hyvin pidätellä syvällä sisimmässä piileksivä pelko jopa siitä, että muut osaavat hommani paremmin. Tai näkevät miten helppoa tämä on. Tai että menetän statukseni ja asemani.

Uskallan jo nyt olla jälkiviisas. Olisin ottanut itselleni valmentajan, sparraajan, coachin. Ihmisen, joka talon ulkopuolelta olisi kysynyt, kyseenalaistanut ja tukenut minua johtajana muutoksen tiellä. Olisin voinut rohkeasti pelätä ja kertoa tuskastani. Omalle esimiehelle kun ei ihan kaikkea uskalla tunnustaa-hänellä on kuitenkin jonkinlainen päätäntävalta, mitä työuralleni tapahtuu.  Kuljin itseohjautuvuuden polun omin neuvoin.

Nyt uskallan ja pystyn auttamaan muita luopumisen ja muutoksen tiellä. Olen näiden vuosien aikana onnistunut sparraamaan johtajia muutokseen sekä rakentamaan upeita itseohjautuvia tiimejä ja työyhteisöitä. Omassa mielessäni itseohjautuvuus on oikeasti vain paluuta meille kaikille luonnolliseen tekemiseen, jossa saamme tehdä työmme osaamisemme mukaan, jakaa vastuut oikeudenmukaisesti ja päättää niihin liittyvistä asioista luontevasti ja järkevästi.

Mikäli tämä herätti kiinnostuksesi ja haluat kuulla lisää, pistä viestiä.

 

Mervi Leikas

muutosvalmentaja

Takapakkia työelämän #inhimilliseen muutokseen

Olin väärässä-vuosi 2016 ei ollut työelämän ja yritysten #inhimilliseen muutoksen vuosi. Nyt kaikki kiinnostuneet voivat huokaista helpotuksesta. Unohdetaan epämääräiset sloganit ja suuret puheet pehmo-ja tunteiden johtamisesta. Jatketaan hokemista selkeästä ja ennustettavasta digitalisaation sekä robottien vaikutuksesta työelämään.

Aloittaessani kiihkoamaan #inhimillisestä muutoksesta moni nyökytteli päätään ja toivotteli onnea. Vähän samalla tavalla kuin isoissa yrityksissä on kirjoitettuna arvot, tasa-arvosuunnitelma ja sosiaalinen vastuu. Ihan kivoja ja arvokkaita asioita, joita kaikki pitävät periaatteellisella tasolla tärkeinä. Käytännön työelämässä kuitenkin aika kaukaisia juttuja arkipäivän työkulttuurissa.

Tämän ison #inhimillisen muutoksen tekeminen ei siis onnistunut muuttamalla kerralla koko  työelämää kerralla inhimillisemmäksi.

Sen sijaan yhdessä sadan ihmisen kanssa- rehellisesti, vähän vahingossa opimme, että:

  1. Inhimillinen muutos on mahdollinen ottamalla vastuu omista tekemistään ja tunnistamalla itselleen ominaiset tavat toimia. Sitten voi alkaa tietoisesti muuttamaan omaa tekemistään.
  2. Tämän jälkeen uskaltaa hyväksyä työkaverit, esimiehet ja asiakkaat ominaisuuksineen ja tapoineen.
  3. Vasta sitten on mahdollista tehdä #inhimillisiä muutoksia yritystasolla, kun kulttuuri on siihen kypsä.

Tämän jälkeen ei syyllisiä tai virheitä tarvitse etsiä muista ihmisistä tai ympäripyöreästi yrityksestä.

Yksinkertainen, tuttu resepti. Käytännössä aika vaikeaa, jos siihen ei rohkaista tai anneta mahdollisuutta.

 

Siis korjaan: Vielä ei ollut aika koko työelämän #inhimilliselle muutokselle

Mutta monen ihmisen oman #inhimillisen muutoksen aika on alkanut. Tulevaisuuden työelämässä ei tule olemaankaan yhtenäistä työelämän käsitettä tai suuria korporaatioita huolehtimassa yksittäisten työntekijöiden muutoshalusta tai -haluttomuudesta. Tai massavalmennuksia, joissa luodaan ylivoimainen työntekijä-tai asiakaskokemus. Muutokset on tehtävä itse: ohjaamalla, kehittämällä ja johtamalla itseään, parhaimmillaan työllistämällä itse itsensä. Tämäkin on aika vaikeaa yksin, jollei siihen saa ainakin alkuun tukea.

 

Miten päädyin tähän?  

Opin tämän asiakkailtamme, jotka edelläkävijöinä halusivat ja uskalsivat tehdä pieniä inhimillisiä muutoksia yhdessä. Kehitystyö tapahtui matkan varrella ja tuloksena oli: tyytyväisempiä työntekijöitä ja asiakkaita sekä taloudellista menestystä.

Haluan kiittää kaikkia niitä rohkeita ihmisiä, joiden kanssa olemme tehneet pieniä muutoksia työelämään kuluneen vuoden aikana. Välillä kompastellen tosissaan, kiroillen ja kyyneleet silmissä nauraen.  Haluan puhua pienistä henkilökohtaisista muutoksista, koska kliseistä tai ei – niiden kautta suuret muutokset ovat mahdollisia. Muutoksen suuruuden jokainen kuitenkin määrittelee itse.

Parhaita hetkiä olemme kokeneet, kun olen nähnyt pitkän hiljaisuuden tai pohdinnan tuloksena keskustelukumppanin silmiin syntyvän uskalluksen, rohkean palon-halun ottaa vastuu itsestään ja tekemisistään. Tunnustaen, että nämä ovat minulle ominaisia tapoja toimia ja ajatella. Kutsun sitä inhimillisyydeksi itseään kohtaan.

Kiitän sydämestäni kaikista niistä opeista ja oivalluksista sekä mahdollisuudesta auttaa eteenpäin. Vuosi 2017 on siis #inhimillinen itsensä johtamisen vuosi.

Katsotaan ensi vuoden lopulla miten oikeassa tai väärässä olin.

Mikäli olet kiinnostunut kuulemaan näistä ratkaisuista lisää, ota rohkeasti yhteyttä.

 

Hyvää joulun aikaa sekä uutta vuotta toivottaen,

Mervi

muutosvalmentaja, yrittäjä

 

Ihmiseltä ihmiselle (HtoH)

Ei liene uutinen, että nurkkahuoneesta olisi hyvä tulla ihmisten ilmoille ja sähköpostijohtamisella ei saa arvostusta.

Sekin on tuttua, että pitäisi kertoa omista johtamisajatuksistaan sosiaalisessa mediassa ja valita oikeat seurattavat. Ehtiikö sitä tekemään niitä oikeita johtajan hommia ollenkaan ?

Vai onko johtaminen sittenkin juuri kaikkea tuota ? Yhdessä ihmisten kanssa tiedon jakamista, ideoimista ja oivaltamista. Sisäisen läpinäkyvyyden kautta osaamisen hyödyntämistä ja rohkeasti asiakkaan kanssa epäonnistumista. Busineksen tekemistä HtoH-ihmiseltä ihmiselle.

Sosiaalinen media asettaa johtamiselle erilaiset standardit, enkä tarkoita twiittaamista tai profiilin päivittämistä linkediniin. Kokonaisuudessaanjohtaminen=kohtaaminen tapahtuu eri kanavien kautta samanaikaisesti. Mikäli johtaja profiloituu kohtaajaksi yammerissa, facessa, twitterissä , linkedinissä omana itsenään-ei tarvita enää kuukausi-infoja, toimitusjohtajan terveisiä tai infotilaisuuksia. Tieto ja vuorovaikutus on reaaliaikaista kasvokkain ja monella muulla tavoin. Kanavan voi valita itselleen sopivimmalla tavalla.

Tämä muuttaa myös johtaja-asetelmaa: kuka tahansa voi kehittää, kommentoida ja osallistua !

Aika huimaa, mihin  johtajia tarvitaan tulevaisuudessa ? Olemaan mukana kehittämässä, osallistumassa, luomassa suuntaviivoja ja kantamassa lopullisen vastuun liiketoiminnasta.

Tässä järjestyksessä.

Mervi

Inhmillisen muutoksen puolestapuhuja.