Entisen juntturan opit itseohjautuvuudesta

Itseohjautuvuus-sana joka on liitetty ketteriin start up-yrityksiin, niihin eivät perusta johtajista, säännöistä ja byrokratiasta. Virran mukana itseohjautuvuutta uskalletaan kokeilla vanhoilla toimialoilla sekä julkisella sektorilla.

Tämä uudistus sopii nopealiikkeisimmille juntturapomoille ja he huokaisevat helpotuksesta: Näennäisesti päätäntävaltaa ja tehtäviä voi jakaa holtittomasti organisaation eri osiin. Marttyyrimaisesti kädet puuskassa juntturapomo luopuu vallasta: Siinähän näette, miten helppoa tämä on.  Päättäkää itse. Moni juntturapomo voi ajatella, että nyt voi säästää ja pistää ”porukka tekemään pomojen hommat”. Oikeastihan näin se ei mene. Tuli kuitenkin kokeiltua. Jatkan pomona edelleen valitsemallani tiellä.

Otin ensimmäisiä, hyvin haparoivia ensiaskeleitani itseohjautuvuuteen 10 vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa silloisessa organisaatiossa uskalsimme käynnistää hankkeen, jossa mietittiin työnjakoa ja tekemisen mallia ihan uusiksi. Mukana oli pieni, aluksi ohjatusti innostettu joukko aloittamassa uudelleenjakoa. Homma lähti liikkeelle tosi kankeasti, oikeastaan aika epäuskoisin tuntemuksin. Oletko ihan tosissasi kysyessäsi, miten tämä kannattaisi tehdä? Onko tämä vain tosiaankin se jo aiemmin mainittu juoni, jossa vastuuta ja työtä siirretään pomoilta tekijöille? Asiat varmasti sitten kuitenkin päätetään jossain muualla.

Innostuksissani erehdyin tekemään muutoksen käynnistämisen perusvirheen: Edellytin muita muuttumaan, mutta en tehnyt mitään oman työn tekemisen muutoksen edistämiseksi. Minähän itse olin pomo, omalla persoonallani ollut useimmiten päättämässä asioista ja tekemisestä. En pystynyt yön yli muuttumaan uskottavasti roolistani ”johtajana” joksikin muuksi. Edellytin sitä kuitenkin näiltä muilta innostetuilta, osin pakotetuilta joukon jäseniltä. Muuttumaan, vaikka en itse ollut sisäistänyt millään tasolla oman muutokseni tarpeellisuutta. Johtajan muutoshalukkuutta voi myös hyvin pidätellä syvällä sisimmässä piileksivä pelko jopa siitä, että muut osaavat hommani paremmin. Tai näkevät miten helppoa tämä on. Tai että menetän statukseni ja asemani.

Uskallan jo nyt olla jälkiviisas. Olisin ottanut itselleni valmentajan, sparraajan, coachin. Ihmisen, joka talon ulkopuolelta olisi kysynyt, kyseenalaistanut ja tukenut minua johtajana muutoksen tiellä. Olisin voinut rohkeasti pelätä ja kertoa tuskastani. Omalle esimiehelle kun ei ihan kaikkea uskalla tunnustaa-hänellä on kuitenkin jonkinlainen päätäntävalta, mitä työuralleni tapahtuu.  Kuljin itseohjautuvuuden polun omin neuvoin.

Nyt uskallan ja pystyn auttamaan muita luopumisen ja muutoksen tiellä. Olen näiden vuosien aikana onnistunut sparraamaan johtajia muutokseen sekä rakentamaan upeita itseohjautuvia tiimejä ja työyhteisöitä. Omassa mielessäni itseohjautuvuus on oikeasti vain paluuta meille kaikille luonnolliseen tekemiseen, jossa saamme tehdä työmme osaamisemme mukaan, jakaa vastuut oikeudenmukaisesti ja päättää niihin liittyvistä asioista luontevasti ja järkevästi.

Mikäli tämä herätti kiinnostuksesi ja haluat kuulla lisää, pistä viestiä.

 

Mervi Leikas

muutosvalmentaja